Päivi ja tokosetterit Roope, Arttu ja Nala


Lähdin ensimmäisen setterini kanssa pentukurssille vuonna 1997 koiran ollessa 4 kk:n ikäinen.
Tavoitteena meillä oli vain saada vähän tapakasvatusta ja tavata koirakavereita. Sen jälkeen harrastus vei mukanaan.

Tokoilussa kiehtoo varmasti eniten se, että yhdessä tekemällä oppii ymmärtämään edes hieman koiransa ajatuksen juoksua.
Tokoilun paras anti on siis kontakti koiraan, palkitsevinta ovat ne hetket kun koira on täynnä intoa ja iloisena vaatii tekemistä.

 



Itselläni on kokemusta vain kahdesta setterirodusta, mutta ystävien ja treenikavereiden koiria seuratessani on huomannut valtavasti eroja esim. paimenkoiriin.
Mielestäni setterillä on enemmän häiriötekijöitä kuin muilla koirilla, koska setteri usein havainnoi muitakin asioita ympäristöstään kuin omistajansa. Tekemisen halu on useimpiin settereihin opetettava ja se vaatii setterin ohjaajalta enemmän koiransa tuntemista ja vallan paljon kekseliäisyyttä.

Setteri opettaa ohjaajaansa enemmän kuin ohjaaja setteriä
. Koulutuksessa ohjaaja oppii nauttimaan pienistäkin edistymisistä ja oppii käyttämään mielikuvitustaan koulutusmetodien soveltamiseen. Setterin oppimisprosessi on pitkä ja vaatii toistoja, toistoja, toistoja, mutta minkä setteri on kerran oppinut, sitä se ei tule unohtamaan.

 


Se kaikkein haastavin ja tärkein tehtävä on saada selville omalle setterilleen paras motivointitapa ja selvittää itselleen, missä tilanteessa oma setteri on vastaanottavaisin.
Kun sen tilanteen oppii tunnistamaan, saa setteristä irti enemmän joka hetkessä, niin arjessa kuin koulutuksissakin.

 



Setterini ovat oppineet rakastamaan aivan kaikkea tekemistä ohjaajan kanssa, oli se sitten tokoilua, temppuilua, agilityä tms.
Yksilöinä innostuvat tietysti vähän eri asioista (Roope seuraamisesta, Arttu noudosta ja Nala vetoleikeistä), mutta kaikille pätee sama, että mitä enemmän tekee sitä enemmän setteri tekemistä rakastaa. Kaikkien koirien silmistä paistaa riemu kun vaan ottaa naksuttimen kaapista ja kysyy, että mennäänkö.

 

- Päivi ja tokosetterit Roope, Arttu ja Nala