Krista ja agilitysetteri Ada

Agility – tuo laji täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Mikäs sen paremmin sopisi setterille? Agility lajina on allekirjoittanutta kiinnostanut lähes yhtä kauan kuin koirat. Ensimmäiset vuodet tahkosin harjoituksissa perheemme walesinspringerspanielin Mellan kanssa. Rouva oli hyvin vahvasti isän koira ja itkua väännettiin sen kanssa milloin mistäkin syystä. Toisinaan koira livisti haistelemaan metsäntuoksuja toisinaan muita koiria – kymmenenvuotias tyttö oli noissa tilanteissa melko aseeton, mutta periksi ei annettu! Kun ensimmäinen setterini ja samalla ensimmäinen oma koirani, Ada, meille kotiutui, oli haaveissa että agilityä pääsisimme harrastamaan. Harjoitukset aloitettiin kun Ada oli hieman alle vuoden ikäinen, keväällä yhteistä agilitytaivaltamme tulee kuluneeksi siis viisi vuotta.

Agility on hurjan hauska mutta myös valtavan haasteellinen laji. Harjoituksissa koira on alkuopetusta lukuun ottamatta lähes aina vapaana, joten karvaisen kaverin tulee olla ohjaajansa hallinnassa. Myös ohjaajan ja koiran suhteen täytyy olla kunnossa. Oppiminen lajin parissa on loputonta, aina on uusia ohjaustapoja ja vinkeitä ja juuri tästä syystä agility on niin kiehtovaa. Lajin harrastaminen setterin kanssa on varmasti haastavaa mutta myös valtavan antoisaa!

Setterin vahvuuksia agilityradalla ovat usein helppo irtoavuus, eli koira on melko helppo opettaa toimimaan kauempana ohjaajasta ja tekemään asioita itsenäisesti. Tämä voi toisaalta olla myös haaste, koira saattaa tehdä hyvinkin itsenäisiä ratkaisuja… Myös vauhtia punaturkeilla usein riittää, haasteena onkin saada suunnattua se oikeaan paikkaan ja ohjaaja saakin yleensä pistellä töppöstä toisen eteen melko kiitettävää tahtia! Motivoimiseen on setterin kanssa kiinnitettävä palvelus- ja paimenkoirarotuja enemmän huomiota, sillä fiksuina tapauksina setterit eivät ilmaiseksi töitä tee!

Oma agilitysetterini punaturkkinen Ada, rakastaa agilityä! Kuopaton ei toki ole taipaleemme ollut: toisen kisaratamme aikana neiti livisti radalta kaksi kertaa ja onpa urallemme muitakin kommelluksia mahtunut yllin kyllin! Tätä nykyä rouva odottaa harjoituksia hurjasti ja tuttu treenihalli saa pyllyn pyörimään ja hännän vispaamaan. Radalla normaalisti melko äänetön setterini, saattaa silloin tällöin haukahtaa silkasta ilosta tai päästää riemumurinaa! Agilityharrastus Adan kanssa on ollut valtavan antoisa ja toivotan iloisia treenihetkiä jokaiselle agilitaavalle setterikoirakolle!

- Krista ja Ada